Loistavasti sujuneen ensimmäisen kauden ja tehokkaasti leikityn kesän jälkeen oli hyvä mieli aloittaa Nassikkafutiksen historian toinen kausi. Mikä parasta, mukana oli runsaasti tuttuja lapsia viime vuodelta. Jotain taikoja heille oli kuitenkin kesän aikana tehty, koska yhtäkkiä viime vuoden melkein vauvamaiset pikkupelaajat olivatkin ryhmiensä isoimpia, niitä joilla pysyy pallo hallussa ja jotka uskaltavat miettimättä sanoa oman nimensä ja kertoa uusista tossuistaan, paidoistaan ja paloautoistaan. Näiden konkareiden esimerkkiä seuraten oli pienempien, vasta Nassikkauraansa aloittelevien, lasten helppo liittyä mukaan ryhmään. Olikin mukava saada tutustua myös niin moneen uuteen, iloiseen ja ihmetystä täynnä olevaan lapseen.
Kauden aikana ei täysin vältytty kommelluksilta. Koulujen saleissa harjoitellessa tulee välillä eteen yllätyksiä ja poikkeustilanteita. Useampi ryhmä aloittikin kautensa ulkokentillä ja yksi ryhmä joutui kokonaan vaihtamaan harjoituspaikkaa. Vastoinkäymisten hetkellä olikin upeaa huomata, miten loistava asenne nassikkafutaajilla onkaan ja miten paljon joustavuutta ja ymmärrystä heiltä löytyykään! Ja aina kun näkee lapsia nauttimassa pelaamisesta silmät loistaen, niin kaikki käytännön ongelmat unohtuvat ja tärkeää on vain se hetki, lasten riemu ja meidän koko Nassikkayhteisö, joka yhdessä huolehtii kaikista lapsistaan ja osaa nauttia juuri siitä hetkestä.
Jälleen oli ihmeellistä huomata, kuinka paljon lapset oppivat lyhyessäkin ajassa. Paitsi jalkapalloa, he oppivat myös tuntemaan ryhmänsä ja pienimmätkin kommunikoivat todella sujuvasti toistensa kanssa, jopa ilman sanoja. Nassikkafutis onkin loistava paikka oppia ryhmässä toimimista, koska siellä saa mennä lähelle ja ottaa kontaktia tai pysytellä etäämmällä tarkkailemassa muiden touhuja. Jokainen on paras ja jokainen voittaa joka pelin. Ja se ei ole vain sanoja, jotain millä saadaan lapsille hyvä mieli, vaan se tapahtuu ihan todella. Jokainen lapsi jokaisessa ryhmässä on ihan paras! Ja jokainen aikuinen osaa upeasti nähdä ja kertoa sen heille. On suorastaan ihme, kuinka reilusti yli sadan aikuisen joukosta ei ole vielä löytynyt ketään, joka nostaisi oman lapsensa muiden yläpuolelle. Nassikoissa ei ole mitään tarvetta kilpailuun tai vertailuun ja se luo mahtavan positiivisen ilmapiirin.
Suuri osa tästä yhteisöllisyydestä kuuluu aivan upeille ohjaajille. Tunnen heistä jokaisen ja tiedän, kuinka paljon he jatkuvasti ajattelevat ryhmäänsä ja miettivät, mitä voisivat vielä enemmän tehdä heidän hyväkseen ja miten saisivat lyhyessä ajassa tarjottua lapsille mahdollisimman paljon elämyksiä. Jokainen ohjaajista tekee tätä työtä täydestä sydämestään ja se on heille todellakin paljon enemmän, kuin vain mennä treeneihin ja kertoa mitä tehdään. Näiden ohjaajien kanssa lapset ovat todellakin hyvissä ja rakastavissa käsissä, sitä ei ole ikinä tarvinnut miettiä hetkeäkään.
Kiitos myös kummijoukkueellemme, joka on jaksanut jälleen hoitaa kahvi- ja herkkuhampaan kolotuksia kaikissa tapahtumissamme! Päättäjäisissä saimme myös nauttia joukkueen poikien upeasta freestyle-esityksestä ja jakoivatpa pojat vielä mitalitkin jokaiselle Nassikalle. Ihanaa nähdä, kuinka reippaiksi, taitaviksi ja huolehtivaisiksi nämäkin pojat ovat kasvaneet hyvän harrastuksen parissa, ja kuinka nyt VPS-perheen pienimmät saavat nauttia poikien huolenpidosta.
Erityiskiitos lähetetään tänä vuonna Junnuliigalle, jonka
kanssa yhteistyötä on ollut viime vuottakin enemmän. Meillä on
ollut yhteisiä tapahtumia ja meidän lapset ovat saaneet tutustua
Junnuliigan pelaajiin ja valmentajiin. Se on todella hyvä
erityisesti isoille Nassikoille, mutta myös pienemmät lapset ja
heidän vanhempansa ovat saaneet nähdä, missä nämä lapset
muutaman vuoden päästä ovat. Vauhti kovenee ja lapset kasvavat,
mutta leikkimielisyys ei katoa mihinkään vielä Nassikka-aikojen
jälkeenkään.
Nyt Nassikat siirtyvät valokuvausten kautta kesälaitumille.
Kesällä on mahdollisuus harjoitella jopa kuusi tuntia viikossa
kesän perheleireillä, jotka ovatkin jälleen osoittautuneet varsin
suosituiksi. Toivottavasti nekin perheet, jotka eivät leireille
osallistu, käyvät ainakin silloin tällöin vaikka omalla
lähikentällä eväsretkellä ja vähän potkimassa palloa. Vaasassa
on kenttien suhteen sikäli hyvä tilanne, että kovin kauas ei
kenenkään tarvitse kotoaan mennä lähimmälle kentälle
päästäkseen, muistetaanhan hyödyntää tuota mahdollisuutta!
Syksyllä palaamme jälleen uusiin Nassikkaryhmiin leikkimään
vanhoja tuttuja ja ihan uusia leikkejä. Toivottavasti nähdään
kaikkien kanssa viimeistään silloin!
-Raisa-
Ei uutisia |