Lupa yrittää ja epäonnistua

Sanomalehti Pohjalaisen toimittaja kävi tapaamassa P05 joukkuetta syksyn harjoituksissa. Artikkeli julkaistiin Pohjalaisessa 26.9. Tässä poiminta Pohjalaisen sivuilta:

Kun joukkue on edellisenä syksynä juhlinut sarjavoittoa, epäilemättä ykkössijan täytyy olla päämääränä myös uuden jalkapallokauden alkaessa?

– Tavoitteena on aina voittaa, nyökkää Vaasan Palloseuran 14-vuotiaiden poikajunioreiden hyökkääjä Lauri Ketola. Tavoite toteutuikin, sillä joukkue pelasi myös päättyvällä kaudella kärkipaikalle ikäluokkansa Puolen Suomen Liigassa. Ja kuten edellisvuotena 13-vuotiaissa, VPS voitti syyskierroksella kaikki ottelunsa sarjassa, jossa vastassa on Suomen Palloliiton viiden pohjoisimman piirin parhaimmat joukkueet.

Mutta kuinka tärkeitä tulokset, voitetut ottelut ja mestaruudet ovat tässä ikävaiheessa, C-junioreissa?

– Kyllä minä ymmärrän, että pojille se on tärkeätä. Minusta on hienoa, että joka kerta kun he lähtevät tavoittelemaan voittoa sillä omalla pelitavalla, joka meillä on, pohtii joukkueen vastuuvalmentaja Henri Sillanpää.

– On myös kiva, että pojat saavat omasta, kovasta työstään selkeästi konkreettista tulosta. Se sitten ruokkii sitä, että tässähän tehdään ihan oikeita asioita. Mielestäni pojat ovat ostaneet hienosti kaikki ne ajatukset, joilla me seurana yritämme viedä heitä eteenpäin.

Sillanpää kuitenkin painottaa, ettei menestystä havitella kaikin keihonin.

– Mielestäni se ei olisi oikeata ajattelua, jos rupeaisimme haalimaan pelaajia muista seuroista sen takia, että pärjäisimme tietyssä sarjassa tai turnauksessa, Sillanpää sanoo.

– Tärkeintä ovat koko ajan olleet omat pelaajat. Sitten, jos emme pärjää omilla jossain karsinnassa, miksi sitten pitäisi tavoitella sitä.

Sillanpää aloitti työt vuonna 2005 syntyneiden ikäluokan kanssa jo pitkän pelaajauransa loppuaikoina. Junnuliigavuosien päättyessä mukana oli peräti 70 pelaajaa ja tälläkin hetkellä listoilla on yli 40 nimeä.

Puolen Suomen Liigassakin VPS käytti kauden aikana yhteensä 31 eri pelaajaa.

– Kierrätämme aika paljon. Jos joitakuita tippuu pois, otamme aina tilalle uutta poikaa. Ei ole jaettu selkeästi, että nämä pelaavat PSL:ää ja nämä eivät pelaa, Sillanpää kertoo.

– Sitten, kun joku jää pois, joku toinen saa mahdollisuuden.

Myöskään harjoituksissa pelaajia ei ole jaettu tasoryhmiin.

– Harjoittelemme kaikki aina samaan aikaan. Tottakai jaamme pelaajia pienempiin ryhmiin ja katsomme, että kaikki saavat sellaisen harjoituksen, että siitä on hyötyä, Sillanpää sanoo.

– Esimerkiksi alkuaikoina harjoittelimme paljon yksi yhtä vastaan -pelaamista, eihän siinä ole mitään järkeä, jos taitava ja vähemmän taitava ovat samassa ryhmässä, tai jos on fyysisesti isot erot. Silloin on vaikea oppia.

Oppi on joka tapauksessa tarttunut, ainakin tulosten perusteella. Missä asioissa Vepsu siis on parempi kuin sarjataulukossa alemmaksi jääneet joukkueet?

– Ainakin meillä on tosi hyvä joukkuehenki. Varmaan meillä on myös juoksuvoimaisempi joukkue kuin muilla, ja pallo liikkuu meillä tosi hyvin, pohtii Ketola.

Sillanpää allekirjoittaa valmennettavansa näkemykset.

– Olemme aina olleet aika sellainen pallollinen joukkue. Pojat uskaltavat yrittää asioita, hän sanoo.

– Se, mistä lähdin, kun otin tämän ikäluokan, oli että luon joukkueeseen kannustavan, turvallisen, positiivisen ilmapiirin. Heillä on lupa uskaltaa yrittää ja epäonnistua, valmentaja sanoo.

Valtakunnallisessa lopputurnauksessaankin VPS-pojat ylsivät kahdeksan parhaan joukkoon. Kaikesta päätellen kasvamassa voisi siis olla omia kasvatteja myös edustusjoukkueen tulevaisuuden tarpeisiin?

– Potentiaalia on, paljonkin todella hyviä pelaajia, Sillanpää vastaan.

– Sehän on pojista itsestään kiinni. Minä annan vähän työkaluja ja he joko käyttävät tai eivät käytä niitä.

LÄHDE: Pohjalainen 26.9.2019, Petri Heikkinen, Paula Koskimaa