Uskomaton Nassikkavuosi

Nyt on historian ensimmäinen nassikkavuosi takana. Vuosi on mennyt vauhdilla ja opettanut todella paljon. Olen saanut tavata uusia ihmisiä, kohdata uusia ongelmia ja katsella jalkapalloa, liikkumista ja koko maailmaa eri kulmasta kuin aiemmin. On ollut upeaa nähdä, kuinka hyvin Nassikkafutis on otettu vastaan ja kuinka innostuneita lapset ovatkaan liikkumaan. Kuinka lapsen ilme voikaan olla täynnä puhdasta nautintoa, kun hän pääsee vain juoksemaan ympäri liikuntasalia!

Myös kehitystä on tapahtunut aivan valtavasti! Lapset ovat kasvaneet sisäisesti, ulkoisesti ja myös taidollisesti. Ne lapset, jotka syksyllä tulivat mukaan pieninä taaperoina, ovat nyt kasvaneet pituutta, muuttuneet olemukseltaan ”isoiksi” ja pallokin pysyy aivan hämmästyttävän hyvin hallussa. Jos on ihmisen elämässä alku hieman hapuilevaa, niin sitä se on myös nassikkafutiksen kohdalla. Tämä ensimmäinen vuosi on ollut tutkiskelevaa, on kirkkain silmin katseltu, millaista vanhempi-lapsifutis voisi olla. Ja samoin kuin ihmislapsi kehittyy elämänsä alkuvaiheessa huimaa vauhtia, tulee meidän toimintammekin kehittyä. Paljon on tullut onnistumisia ja niistä on opittu tulevaisuuden varalle. Paljon on myös tehty virheitä ja niistä on opittu vielä enemmän. Näiden kokemusten ja teiltä saadun palautteen pohjalta lähdemme luomaan ensi kaudelle vieläkin parempaa toimintaa.

Suuri osa lapsista ja aikuisista on ollut mukana alusta lähtien, osa liittynyt myöhemmin mukaan, ja jotkut ovat jo ehtineet lähtemään omille teilleen. Jokainen, joka on tähän vuoteen jossain vaiheessa osallistunut, ansaitsee suuret kiitokset. On ollut huikeaa nähdä, kuinka paljon iloisia ja energisiä lapsia ja aikuisia tässä kaupungissa oikein onkaan. Lapset ovat täynnä positiivista energiaa ja aikuisetkin jaksavat olla iloisia ja innostuneita ja nauttia lapsistaan. Nassikoiden harjoituksista lähtee aina hyvällä mielellä riippumatta siitä, millainen päivä oli siihen asti ollut. Osa nassikoista on siirtymässä Junnuliigaan ja jotkut ovat jo ehtineet käymäänkin Junnuliigan harjoituksissa. On upeaa nähdä, kuinka nämä pienet pelaajat pääsevät ”urallaan” eteenpäin ja kuinka he nauttivat pelaamisesta.

Oleellinen osa Nassikkafutista on aivan mahtavat, lämminsydämiset ja ammattitaitoiset ohjaajat. Suuret kiitokset Merja ja Tiina sekä tietysti Suvi, joka sai alkukauden olla kanssamme ja toivottavasti palaa vielä jossain vaiheessa. On aivan mahtavaa, kuinka olette jakaneet suuren rakkauden pieniä nassikoita kohtaan ja olleet mukana täydestä sydämestänne!

Kiitokset myös seuralle, jossa nassikat on otettu todellakin avosylein vastaan. Koko VPS-perhe otti nämä kuopuksensa välittömästi omakseen ja olemme saaneet todella paljon tukea ensiaskelillemme koko yhteisöltä. Kiitokset Joni ja Teija, olette molemmat käyttäneet niin paljon aikaanne ja energiaanne nassikoiden asioihin, että ihme kun koko muu seura ei ole täysin pysähtynyt. On aivan mahtavaa, että meille on heti raivattu oma paikka tässä hienossa yhteisössä.

Olimme onnekkaita saadessamme tukijaksemme HopLopin. Heidän kanssaan toimiessa on tullut varsin selväksi, että heille on todella sydämenasia saada lapset liikkumaan ja myös perheet liikkumaan yhdessä. Olen erittäin ylpeä, että meidän toimintamme on sellaista, jota tällainen hieno yritys tahtoo olla tukemassa.

Lämpimät kiitokset kummijoukkueellemme VPS P04. Kummitoiminta käynnistyi vuoden alusta, ja sen tarkoituksena oli saada nassikoille esikuvia matkan varrelta, koska aikuiset ovat vielä niin kaukana heidän maailmastaan. Paljon oli suunnitelmia ja osa niistä saatiin loistavasti toteutettua. Nassikat olivat vaikuttuneita isojen poikien vierailuista, ja ilmeisesti pojatkin oppivat jotain. Aika on kuitenkin rajoitettua, eli osa tempauksista jäi vielä odottamaan syksyä. Suuret kiitokset yhteistyöstä joukkueenjohtaja Marika, edellinen joukkueenjohtaja Niina sekä jokainen poika ja kaikki vanhemmat!

Toivottavasti saan nähdä kaikki nassikat vielä päättäjäisten humussa. Junnuliigassa jatkavien kanssa tulen ihan varmasti olemaan tekemisissä kesän aikana ja muille lähetän tietoa sitten, kun syksyn ryhmät ovat aloittamassa. Vaikka kesällä ei ole nassikkaharjoituksia, niin muistakaapa pelailla silti ahkerasti! Oma piha on oikein sopiva kenttä, mutta aina välillä voi tehdä myös retken sinne omalle lähikentälle, niitä onneksi on hyvin ympäri kaupunkia. Ja jos satutte näkemään raitapaitoja jossain pelaamassa, aina saa jäädä hetkeksi kannustamaan, te kuulutte nyt samaan perheeseen!

-Raisa-